Piirtäminen, puu ja pronssi ovat päätekniikoitani. Teen enimmäkseen figuratiivista kuvanveistoa.
Puun ja pronssin ohella olen tehnyt veistoksia keramiikasta, kivestä, polyesterihartsista, lasikuidusta, lasista, teräksestä, pellistä…
Veistoksen fyysinen koko on kuvanveistossa olennaista ja useimmiten mittakaava onkin sidoksissa valittuun materiaaliin. Yhtälailla materiaalin valinta teoksen sisältöön nähden on tärkeää. Pintastruktuuri, käytetyt värit, hitsaussauma… tai mikä tahansa näennäisesti vain tekninen suoritus on myös liitettävissä teoksen sisältöön. Teoksen nimi on tietysti selkein linkki sisältöön.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja se tekee työn eri materiaaleilla kiinnostavaksi, kun pyrkii veistoksella sisällön ja tekniikan yhteistyöhön.
Olen kussakin yksityisnäyttelyssäni pyrkinyt keskittymään yhteen aiheita kokoavaan sisältöön tai ”otsikkoon” kerrallaan. Näyttelyni ovat olleet otsikon alla jo luonnosvaiheessa. Joidenkin teemojen tekemistä olen jatkanut neljä- viisi vuotta ja niistä on silloin muodostunut jo useampia näyttelyitä.
Teeman rajaaminen on vapauttanut tekemistä, kun keskitetystä ajatuksesta on auennut uusia ja tarkempia näkökulmia. Joskus suunnitelmat muuttuvat ja lopputulos onkin ihan jotain muuta kuin alkuperäisessä suunnitelmassani, mutta minulla on kuitenkin aina suunnitelma. On kokonaisuuksien suunnitelma, kuin myös suunnitelma yksittäiseen teokseen.
Suunnitelma voi olla kevyt luonnos tai useista kuvakulmista tehtyjä tarkkoja piirroksia tai pienoismalli jne.
Yksi syy luonnoksen tekemiseen voi olla lopullisen teoksen materiaali. Materiaali saattaa olla kallista. Hyvä luonnos tai pienoismalli on apuväline, jos lopullisen teoksen materiaalin työstettävyys on hidasta tai se teos tulee olemaan kooltaan suuri eikä ole aikaa useampaan ”kokeilevaan” veistokertaan.
Luonnoksista ja pienoismalleista huolimatta koen työni mielenkiintoiseksi ja etsiväksi. Luonnos on vain välivaihe. Aina tulee yllätyksiä ja muutoksia tekemisen edetessä. Keskustelu alkaa todenteolla aina vasta siitä kun on jotakin konkreettista esitettynä.
PUU
Valitsin kuvanveiston fyysisen tekemisen takia. Puu on ollut minulle itsestään selvä materiaali siitä lähtien kun kiinnostuin kuvanveistosta. Siihen vaikuttaa puuseppä koulutukseni että yksinkertainen ilo siitä kun saa sopivasti ponnistella materiaalien kanssa.
Käytän enimmäkseen lehtipuita veistämiseen. Leppä ja tervaleppä ovat suosikkejani. Hyviä ovat myös jalava, poppeli, haapa, hopeapaju, mänty, kuusi… Jokaisessa puulajissa on omat persoonalliset ominaisuutensa jotka määräävät työn luonnetta.
Puu ja pronssi ovat hyvä vastapari ominaisuuksiltaan. Siinä missä pronssi antaa mahdollisuuden ohuisiin, notkeisiin, yksityiskohtaisiin, painaviin muotoihin ja sisältöihin, vastaa puu miltei aina toimivasti näiden vastakohdilla.
Teoksien luonteen ideoinnissa tuleekin usein jo käytettävä tekniikka selville. Myös teoksien koko vaikuttaa valittavaan materiaaliin tai ”materiaalin sisältö” vaikuttaa siihen että tulee valituksi teokseen. Näin varsinkin jos ei ole kyse ”perinteisestä” veistomateriaalista.
PRONSSI
Pronssiin tekeminen ei ole kovin ekologista, mutta pronssissa on taikaa. Valupäivässä kiteytyy koko pronssivalua edeltänyt valmistelu. Sulaa metallia kaadettaessa muottiin on nöyrä tunne, mutta samalla tuntee itsensä hieman suuremmaksi kuin onkaan.
Kun ensimmäisen kerran tein pronssivalua, kauhistuin kun yhden veistoksen muottiin tekeminen, polttaminen, valaminen, muotin avaaminen ja viimeistely vei kaksi viikkoa… Ja tätä ennen oli luonnollisesti tehty teoksen muovailutyö. Kyseessä oli vain pienoisveistos, noin 30 cm:n korkuinen.
Muutamia pronssivaluja myöhemmin alkoivat työvaiheet tuntua luontevilta ja alettuani ymmärtää jokaisen vaiheen hyödyllisyyden lopputulokseen nähden, koko prosessi alkoi kiehtoa yhä enemmän. Olen valanut kaikki teokseni itse, kuten olen tehnyt kaikki muutkin työvaiheet aina itse: luonnoksista patinointiin, muottien polttoa lukuun ottamatta. Tekemiseeni sisältyy siis valtavasti ”kisällin” työtä. Jos keskittyisin pelkästään muovailuun ja joku tekisi muotit ja valut puolestani olisi teoksieni määrä kai jo kymmenkertainen…
Pidän siitä että olen mukana jokaisessa työvaiheessa. Säilytän kosketuksen alusta loppuun ja näin teos tuntuu omalta.
PIIRTÄMINEN
Piirtäminen on kevyttä. Piirtäminen on alku ja vastapaino kaikelle fyysiselle ponnistelulle. Toki päivien piirtämisen jälkeen sekin tuntuu hartioissa. Muuhun tekemiseeni verrattuna se on mukavan rauhoittavaa hiljaisuutensa takia. Piirtämisen nopeus ajatuksen esille tuojana on verraton. Kaikki ihmisen tekemä on piirretty ennen toteutustaan: vaatteet, talot, koneet, tiet… Kaiken teknologian ja tietokoneajan keskellä piirtäminen on yhä lyömätön tapa kertoa asiaa konkreettisemmaksi muutamalla viivalla.
Piirtäminen on tarvittaessa nopea ja toisaalta armottoman hidas. Se on vaatimaton ja rikas samanaikaisesti. Jos miettii ekologisuutta, niin valkaisemattomalle, käsintehdylle paperille hiilellä piirtäminen on sitä parhaimmillaan.
Pronssia on valettu n. 6000 vuotta. Kiveä ja puuta on veistetty paljon kauemmin. Varmasti niitä ennen jo piirrettiin.